Suukko Zacharius Girls Groupille. Koittakaa kestää, kohta levy valmis!

Kolehmaizel,
Pian alkaa miksaus-fiksaus levyä ajatellen Oulun Toneboxilla. Lohduttavaa ajatella että nyt on miksaukseen käytettävissä jopa yli viikko aikaa, kun ekan levyn kanssa samassa paikasa miksattiin levy yhden vuorokauden sisällä. Aamu yhdeksästä yö kolmeen istuttiin tiskin äärellä. "Pelkistetty ja demomainen" vaikutelma oli ennalta sovittu taktiikka tuolloin. Justiinsa sano justiina. No mutta katotaanpa niin meikät on ihan hajalla ja hopussa tuossa loppusuoralla "ko kaikki on vielä ihan kesken." Aina helpottaa kumminkin ko pyöräyttää kerran Sepulturan Morbid Visionsin alusta loppuun. On soundit sitä luokkaa että silmät tippuu.

Tässä nyt sitten kipaleet joista kootaan levyllinen tavara:

I'm 24 now but I feel like I'm 76
- Kuten joku sanoi että jätkillä iskeny jo seittemänkympin kriisi päälle. Komea kitarasoolo keskellä piisiä ja muutenkin silkkaa Zachariusta, a-mollista, kuinkas muutenkaan.

Back Against The Wall
- tästä löytyy jopa yllättävän räväkkä rokkiriffi yhtyettämme ajatellen. Ja silti pysyy kasassa jotenkuten. Perinteistä maailmanparannusangstipuppelipoppia.

Bedroom Waltz
- Keikoillakin vedetty tätä nimettömänä iskelmä -piisinä. Hilpeä juttu kun nostaa puolisävelaskelta aina vähän väliä. Se kutkuttaa väkisten viehkoon tanssiin. Studiossa tuottaja kehotti keksimään uuden lopun. Onneksi.

Blame The World
- Södön sävellyskynästä kumpuava piisi, josta tuli loppujen lopuksi ainoa yli kuusiminuuttinen teos. Pukovskin kanssa on jo pitkään nautiskeltu kiertueilla kristillistä mottoa: Whatever comes around man... just blame the world. Tämänkin rakenne meni Pentin komennuksesta uusiksi ja parani kummasti.

Guesthouse of The Dead
- Ahistus-kantriballadi rituaalimurha-motellista joka sijaitsee Torniossa oikeasti. A-mollista, tottakai. Tähän toivottavasti ehditään saamaan "Laulu-Raijat" eli naisääntä vahvistukseksi.

Heavy With Rain
- Tässäpä ulvoo oikein mellotroni kuorot ja loppua kohden kasvaa aika jylhäksi paatokseksi. Ja kun luulit että ei enään voi isommaksi mennä niin tulee räjähdys! Usko pois.

I Hope You Die
- Jussin nerokas piisi jota on keikoilla soitettu jo viime syksystä. Hiton hyvin saatiin rullaamaan soitto myös levyllekin eikä sellaista "studio-kahletta" kovin pahasti pääsyt pilaamaan näitä nopeampia biisejä. Electric Chair Boogie!

I Walk Alone
-Ensimmäinen Zachariuksen kappale jossa mainitaan "blow job". Olihan se jo aikakin. Studiossa tälle piisille nostettiin tempoa ja pistettiin haikkan auki niin johan rupes kulkemaan. Pekka ja Joonas tööttäs torvet vielä ja toi merkittävän lisän piisiin.



I Will Never Pretend
- Herkkä kipale joka kohosi ihan uuteen sfääriin ko When Evil Spirits Attack teki syna-jousisovitukset. Tuottaja Pentti onneksi kehotti meitä jättämään piisin lopussa alun perin olleen rokkipunkkilopetuksen pois ja keskittymään olennaiseen. Onneksi.

Inkkari eli piisi jolle pitäs vielä keksi nimi
- Yrmykkää luonnonsuojelupunkkia, Slaavimetallia tai Hiawathan paha trippi.
Tätä voi olla komea paukuttaa livenä sitte jos vielä joskus hurmos iske päälle.

One Man Show
- Iskelmällinen ralli jossa viehkeä rakenne ja hieno soolo. Sisältää raikkaan lauseen "Dressed up in leather in the dark with the demons of his own" Potentiaalinen levyn nimi?

Patriot
- Tämäkin jo keikoilta tuttu, hiton hienosti onnistu studiossa. vieläkö Laulu-Raijat täydentää niin johan on. Ja jotta lähtis käyntiin niin vedetään nyt a-mollista.

Requiem for Rocknroll King
- Eriskummallisin rakenne kaikista piiseistä. Mahtipontinen "Morricone"- piisi jossa uidaan kosteusvoide valtamerissä ja hivellään kasvoille satakielen kakkaa. Aika valtava möykky tästäkin tuli. Joonas tööttäs huulet veressä sata trumpettia vielä niin tattaraa!

Slim Chance Baby
- Alunperin Jussin "hard to find" sooloalbumilla Miss Rodeo Usa esiintynyt kipale päätyi Zachariuksen käsittelyyn ihan demotuksen viime tingassa. Onneks ehti studioon mukaan.

When I Was a Child
-Tässäpä on vain dobro ja laulu. Kun tuli aika keskiä jotain lisuketta niin huomattiin että ei kannata laittaa mitään. Vähemmän on enemmän toellakin.

Sellaisia yksilöitä. 10-11 piisiä sitten levylle. Katotaan millanen sillisalaatti tällä kertaa tulee. Ihan Winterfreeze vs. Radioactive tyylistä genre hyppelyä ei ehkä tule. Tai katotaan. Mikäs minä olen sanomaan. Kriitikot ne on sitten viisaita ja kertoo mite asiaat on!



Sandy sanoo että hyvä tulee, muskelivene-kaliiberia!
Santtu Jalonen eli mies joka äänitti ensimmäiset demomme joskus 96. Kävi tarkastamassa että ei olla opittu liikaa soittamaan.



Pentti, Lebu ja Pukovski työn touhussa. Studiossa ei aina ole pileet.
Lebu toi loistolisän stemmoilla ja sovitusideoillaan levyle. He's the man.



Pentti tykkää ko pentillä on kiva paita



Jussi teki kuunnelman "Seppo ja seitsemän ryssää"



Big Momma! Ja aina kun hommat rupes lipsumaan, Pukovski teki ruokaa.
"Mikään ei ole niin lannistavaa ko nähä nälkänen bändi ostamassa tupakkaa."

Until we meet again,
Ossian