Suukko Zacharius Girls Groupille. Koittakaa kestää, kohta levy valmis!

Kolehmaizel,
Pian alkaa miksaus-fiksaus levyä ajatellen Oulun Toneboxilla. Lohduttavaa ajatella että nyt on miksaukseen käytettävissä jopa yli viikko aikaa, kun ekan levyn kanssa samassa paikasa miksattiin levy yhden vuorokauden sisällä. Aamu yhdeksästä yö kolmeen istuttiin tiskin äärellä. "Pelkistetty ja demomainen" vaikutelma oli ennalta sovittu taktiikka tuolloin. Justiinsa sano justiina. No mutta katotaanpa niin meikät on ihan hajalla ja hopussa tuossa loppusuoralla "ko kaikki on vielä ihan kesken." Aina helpottaa kumminkin ko pyöräyttää kerran Sepulturan Morbid Visionsin alusta loppuun. On soundit sitä luokkaa että silmät tippuu.

Tässä nyt sitten kipaleet joista kootaan levyllinen tavara:

I'm 24 now but I feel like I'm 76
- Kuten joku sanoi että jätkillä iskeny jo seittemänkympin kriisi päälle. Komea kitarasoolo keskellä piisiä ja muutenkin silkkaa Zachariusta, a-mollista, kuinkas muutenkaan.

Back Against The Wall
- tästä löytyy jopa yllättävän räväkkä rokkiriffi yhtyettämme ajatellen. Ja silti pysyy kasassa jotenkuten. Perinteistä maailmanparannusangstipuppelipoppia.

Bedroom Waltz
- Keikoillakin vedetty tätä nimettömänä iskelmä -piisinä. Hilpeä juttu kun nostaa puolisävelaskelta aina vähän väliä. Se kutkuttaa väkisten viehkoon tanssiin. Studiossa tuottaja kehotti keksimään uuden lopun. Onneksi.

Blame The World
- Södön sävellyskynästä kumpuava piisi, josta tuli loppujen lopuksi ainoa yli kuusiminuuttinen teos. Pukovskin kanssa on jo pitkään nautiskeltu kiertueilla kristillistä mottoa: Whatever comes around man... just blame the world. Tämänkin rakenne meni Pentin komennuksesta uusiksi ja parani kummasti.

Guesthouse of The Dead
- Ahistus-kantriballadi rituaalimurha-motellista joka sijaitsee Torniossa oikeasti. A-mollista, tottakai. Tähän toivottavasti ehditään saamaan "Laulu-Raijat" eli naisääntä vahvistukseksi.

Heavy With Rain
- Tässäpä ulvoo oikein mellotroni kuorot ja loppua kohden kasvaa aika jylhäksi paatokseksi. Ja kun luulit että ei enään voi isommaksi mennä niin tulee räjähdys! Usko pois.

I Hope You Die
- Jussin nerokas piisi jota on keikoilla soitettu jo viime syksystä. Hiton hyvin saatiin rullaamaan soitto myös levyllekin eikä sellaista "studio-kahletta" kovin pahasti pääsyt pilaamaan näitä nopeampia biisejä. Electric Chair Boogie!

I Walk Alone
-Ensimmäinen Zachariuksen kappale jossa mainitaan "blow job". Olihan se jo aikakin. Studiossa tälle piisille nostettiin tempoa ja pistettiin haikkan auki niin johan rupes kulkemaan. Pekka ja Joonas tööttäs torvet vielä ja toi merkittävän lisän piisiin.



I Will Never Pretend
- Herkkä kipale joka kohosi ihan uuteen sfääriin ko When Evil Spirits Attack teki syna-jousisovitukset. Tuottaja Pentti onneksi kehotti meitä jättämään piisin lopussa alun perin olleen rokkipunkkilopetuksen pois ja keskittymään olennaiseen. Onneksi.

Inkkari eli piisi jolle pitäs vielä keksi nimi
- Yrmykkää luonnonsuojelupunkkia, Slaavimetallia tai Hiawathan paha trippi.
Tätä voi olla komea paukuttaa livenä sitte jos vielä joskus hurmos iske päälle.

One Man Show
- Iskelmällinen ralli jossa viehkeä rakenne ja hieno soolo. Sisältää raikkaan lauseen "Dressed up in leather in the dark with the demons of his own" Potentiaalinen levyn nimi?

Patriot
- Tämäkin jo keikoilta tuttu, hiton hienosti onnistu studiossa. vieläkö Laulu-Raijat täydentää niin johan on. Ja jotta lähtis käyntiin niin vedetään nyt a-mollista.

Requiem for Rocknroll King
- Eriskummallisin rakenne kaikista piiseistä. Mahtipontinen "Morricone"- piisi jossa uidaan kosteusvoide valtamerissä ja hivellään kasvoille satakielen kakkaa. Aika valtava möykky tästäkin tuli. Joonas tööttäs huulet veressä sata trumpettia vielä niin tattaraa!

Slim Chance Baby
- Alunperin Jussin "hard to find" sooloalbumilla Miss Rodeo Usa esiintynyt kipale päätyi Zachariuksen käsittelyyn ihan demotuksen viime tingassa. Onneks ehti studioon mukaan.

When I Was a Child
-Tässäpä on vain dobro ja laulu. Kun tuli aika keskiä jotain lisuketta niin huomattiin että ei kannata laittaa mitään. Vähemmän on enemmän toellakin.

Sellaisia yksilöitä. 10-11 piisiä sitten levylle. Katotaan millanen sillisalaatti tällä kertaa tulee. Ihan Winterfreeze vs. Radioactive tyylistä genre hyppelyä ei ehkä tule. Tai katotaan. Mikäs minä olen sanomaan. Kriitikot ne on sitten viisaita ja kertoo mite asiaat on!



Sandy sanoo että hyvä tulee, muskelivene-kaliiberia!
Santtu Jalonen eli mies joka äänitti ensimmäiset demomme joskus 96. Kävi tarkastamassa että ei olla opittu liikaa soittamaan.



Pentti, Lebu ja Pukovski työn touhussa. Studiossa ei aina ole pileet.
Lebu toi loistolisän stemmoilla ja sovitusideoillaan levyle. He's the man.



Pentti tykkää ko pentillä on kiva paita



Jussi teki kuunnelman "Seppo ja seitsemän ryssää"



Big Momma! Ja aina kun hommat rupes lipsumaan, Pukovski teki ruokaa.
"Mikään ei ole niin lannistavaa ko nähä nälkänen bändi ostamassa tupakkaa."

Until we meet again,
Ossian

Oh troubles,
Viimeinen päivä Toneboxin sukellusveneessä alkaa olemaan puolivälissä ja kahvia kuluu...
Vielä muutamat miljuunan dollarin stemmat haltuun ja sitten kotia märehtimään tuotosta.
Eilen kävi Moses Hazyn Pekka ja Joonas tööttäämässä torvea. Rumia jätkiä!

"Tuuppa sieltä tarkkaamon puolelta ite laulamhaan niin katotaan!" - Rekisteri-Ote



Kehittyvä yhtye tarvitsee kehittäviä esikuvia.

Winter freeze!
Siirtymä Lahden Kujalandialta Oulun Toneboxille sujui kivuttomasti ja hyvät on fiilingit tähän asti. Kyllä sekin hetki tulee että on jo lopen kyllästyny piiseihin ja on sitä mieltä että voi jesuitas mitä scheissea. No tehdään nyt sokeasti kumminkin parhaamme ja annetaan levyn arvostelu sitten viisaampien käsiin. Noin puolet on kappaleista jo sjungattu. Vielä ei ole iskeny angiina kuten viimeksi Toneboxilla vuonna 2004 debyyttialbumin väännössä. Those weren't the days, my darlings.

Pakkanen on ollut ihan hillitön joten onkin ollut hyvä pysytellä studion uumenissa. Yhtye ei ole tarennut edes karata baariin joten töitä on tehty, paitti mitä nyt kerran yhele lähettiin. Paljon ollaan saatu apua Oulun mafialta. When Evil Spirits Attack on väsännyt urkuja ja Lebu Tsernobyl taas jousisovituksia. Lisää vierailevia mahteja on tiedossa joten koko kuninkuus ei ole onneksi meidän rajoittuneiden puppel-poppareiden käsissä.

Niin niitä suurnaisia on lähtenyt. Olkoon tämä nyt tribuuttimme noille runsaille rouville Anna Nicole Smith ja Darlene Conley eli Sally Spectra. Södön sanoin, "Niillä on nyt parempi olla".

Joo koitetaan taas jottain kirjotella jos ehtii ja jaksaa.
I loves you, porgy
Ossian

If you cant lick 'em... ... lick 'em!
Noin ovelasti nimesi asehullu sovinisti Ted Nugent albuminsa vuonna 1988. Ajatella. Onpa siinä aika sarpo kaveri.

Niin välipäivät äänitys puuhissa on meneillään ja normaliin unirytmiin alkaa hiljalleen palautumaan. Kunnes taas päästään uuestaan studioon muutaman päivän päästä Ouluun. Suomen Sebadoh, Napapiirin Napalm Death, Teennäinen Television tai Ujo Misfits.= Zacharius Carls Group. joopajoo.

Tuottajamme Pentti soitteli studiossa oman bändin Morleyn uutta albumia jonka miksasivat Ruotsissa Svenska Grammofon studiolla. Helvetti ko oli hyvän kuulosta. Ottakaapa vaan. Hipit kalenteri käteen valmiiksi ja salaa mummon lompakolle. Sen verran kovaa tavaraa on tulossa.

Tässä muutama muisto Kujalandian sessioista:
Zachariuksella on studiossa aina sairas meininki...
... joskus homma lähtee ihan käsistä!
"Evil Dire Straits" kuten jotkut yhtyettämme kuvailee.
Kanttori Rungius Putkinen Keminmaasta pisti harmoonit soimaan kappaleisiin Patriot ja "Rocknroll King"
Whimp and poser.Libanonin ottama kollaashi Kujalandiasta.

Olkaa kilttejä elkääkä turhaa hötkyilkö.
Ossius Mutanen

Himo!
Näin on sitten piisien pohjia nauhalla 16.
Tässäpä nuo:
Bedroom Waltz
One Man Show
Patriot
Blame The World
Guesthouse Of The Dead
Rocknroll King eli Idle Idol eli Harmonica Avenger
I Walk Alone
I Hope You Die
Back Against The Wall
Heavy with rain
24 now but I feel like I'm 76
I will never pretend
Inkkari -piisi eli all creatures great and small tai jotakin
Slim Chance Baby
Back To Your Heart
When I Was a Child

Väliajalla viihdettä on luonut mm. Office DVD, Julmahuvi boksi sekä Bushism -"dokumentti".

Kujalandian tunnelmallinen sauna on pitänyt poijjaat puhtaana ja reippaana.
Kehtais mennä vaikka mummolaan.
Terveisin
Alan Man

Dungeons and dragons,

Elvytetään tämä muinainen levynteko blogi jälleen henkiin.
Lahden kupeessa Kujalandia studiolla ollaan jo suheerattu muutama päivä.
Meillähän on nyt oikein producerikin mukana eli Pentti Amore. Se on Pukovskin kanssa väsänny sellasia systeemejä että oksat pois. Oliskohan meillä nyt kymmenen piisin pohjat valmiina. Nyt ainakin vaikuttaa hyvältä.

Levyn nimeä metsästäessä ollaan haettu inspirratiota Scorpionssilta ja sanaseppo Ykä Bush on myös inspiroinut kovasti. Tässä kolme ehdokasta:
The Past Is Over
Crazy World
Restore Chaos

no joo, jos meillä on Fields OF Gold niminen kokoelmakin niin rima ei oo kovin korkealla nimen suhteen.

Hovikuvaaja Panu Räsänen eli Keijo Pasanen, autonkorjaaja Kuopiosta, on ottanu vähän fotoja, tässä maistiaisia:

Keijo Pasanen ihan liekeissä

Taiteellinen näkemys Södön pääkivusta.
Teoksen nimi on "kosminen aivastus"

Libanon on iloinen mies

Amoren Pentti työn touhussa

Shadows keskittyy tiluttamaan

Pukovski keskittyy tenuttamaan

Libanon menetti tajuntansa soitettuaan kolme vuorokautta putkeen

Idiot from hell

Laitetaanpa kohta lisää raportteja.
Reijo Räjähdys

If it bleeds we can kill it.
Eilen kuvattiin video Radioactive biisistä. Isänpäivä kyllä nyt vähän meni valitettavasti ohi mutta koitetaan ottaa se takas ensvuonna.
Päivä oli hyvin tiivis ja työntäyteinen. Kuvausporukka oli aivan käsittämättömän ahkeraa. Paljon ei taukoja pidetty. Kiitos Juhalle, Karrille, Vallulle ja Lauralle. Nyt jo voin sanoa että saletti tulee siisti video ja taas oli laittoman hauskaa filmata. Yhdeksän Dillingerpitsan voiminhan sitä kyllä jaksaa vaikka mitä. Useampi päivä ko makkara.
Terveisin
Kitaristi Jussi ja solisti/kitaristi Ossi
(kuvassa Tommi ja Thomas Libanon Radioactive videosta)

CREATURE WITH AN ATOM BRAIN!
Ensi sessiot miksaus kopissa sujuivat perus rauhallisissa paineettomissa tunnelmissa. Joka siis meinaa sitä että istutaan silmät punaisena ja taistellaan väsymystä ja aikaa vastaan aamuyöhön asti. Meikä leikki Roger Waterssia passo kädessä ego-despoottina, ja Pukowski oli iloinen anyway. Olihan nyt ainakin pelit ja vehkeet millä vääntää ja kääntää ja kuunnella.



Saatiin myös uusi soitin nauhalle kun hoksattiin viime metreillä äänittäessä, kuinka komea kolina irtoaa Mainio merkkisestä pesukoneesta studiomme nurkassa. Alunperin ostettu varmaan Jawoilta Mos Eisleystä. Se paukkuu sitten Radioactiven rytinöissä mukana. Mainion kuvasi Vantaan Max Weinberg eli Kilpeläisen Mikko. Se on muuten oikean mittanen kaveri jos multa kysytään. On hyvä kun on helppo kattoa silmiin ja sanoa vaikka että... Terve!

Mix-Max 7 electro-beat
Ja tänään painutaan miksaamaan. Siiretään sählääminen omalta studiolta oikeaan studioon Pitäjänmäen Soundtrackiin. David Gilmour on aika komea eikös. Tuon kuvan se lähetti kun haettiin basistia Jaskan tilalle. Sitten meihin tosin iski Södömania, jonka seuraukset kaikki tiedätte. Huomenna riennetään vielä ottamaan yhtyeestämme kuvia levyä varten, siinä sitä sitten taas venkoillaan vaivautuneena kameran edessä. Zacharius Pictoresque Band.
Koitetaan laittaa kuvia miksaus-sessiostakin tänne mahd.pian.
Palaathan luoksein, vaikka on jo syys?
Tositarkoituksella, Ossian

Captains Log!
Studio-show on etenemässä jo väliajalle. Kaffe-bulla kanttiinissa silvousplait. Eli ollaan vaiheessa jossa kaiken pitäisi olla nauhalla ja mausteet siroteltu melekeen viimistä myöten. Zacharius anti-stemma Band on nyt jopa osannut tehdä ainakin yhden laulu-stemman. Professional musicians log awaits for us...

Kuvalisäyksistä voi nähdä mm. kuinka tarkkaa hommaa se on kun Pukowski miksaa ja kuinka Ossian af Grann antaa Magnuksen soida kuin tuonelan urut konsanaan! "Mukava kun pojat on komeita." Itsepetollisin Lause of the Year -contest winner 2005.

Syksy puskee nyt sitten ihan tosissaan. Ei se mit'n! Kesä olikin ihan tyhmä tänä vuonna. Liian lämmintä liian pitkään. Onneks Aawastockissa oli sentään hyvä sää. Levyn nimi vielä hakusessa. Ehdotelmia Guestbookkiin ihan vapaasti rakkaat toverit.

Katoin viime yönä elokuvan Perikato - Der Untergang. Siinä aatu-setää otti pattiin progressiivisesti. Mahtava leffa. On se porukka ollu komiasti pihalla.

Syysterveisin, Orjanne hyperavaruudessa.
Ossian

Halipatsuipa.

Nyt on sitten bändi paennut paikalta ja jättänyt teknikon uppoamaan laivan mukana.

Lauluja saatiin komeasti tallennettua miltei kaikkiin biiseihin kun Osmon ääni jaksoi kuulostaa äänittäjän korvaan hyvältä pitkän päivän. Noin kuuden tunnin laulelun jälkeen huomattiin, että nythän se ääni vasta soikin! Että sellanen sopivan mittainen äänenavaus..vai oliko sillä jägerteellä jotain tekemistä asian kanssa..

Suurkiitos myös Heikille kosketinosuuksista. Jotkut kappaleista nousivat aivan uusiin sfääreihin maestron avulla. Niin ja Magnus on soitinten aatelia.

Nyt sitten rumpuraitojen editoinnin lomassa odotellaan viikonlopun virkistysmatkaa Tallinnaan, jossa pitäisi ilmeisesti bändistä ottaa muutama valokuva. Saas nähä sano rengit päishään..


- Jukka

Shout!
Saatiin tukikööriä studioon luomaan tunnelmaa ja metakkaa, mikä on aina tarpeellista levyn syntymisen temmelyksessä. Kunnon karonkat tekevät levystä ehdan. Webmastah Jens Bronson tuli paikalle varmistamaan vieläkö piisit kuulostavat Helmetiltä. Shaken Milla antoi myös äänensä muutamaan kipaleeseen. Kuten kuvassa komeasti poseerataan. Aika roima kuoro kajahtaa mm. Radioactivessa ja Cocceli-Jessessä. Uijui, ihanko He's the Man silloin muinoin. Ittellä on tällä hetkellä mukava hytinä. Kyllä tämä tästä sittenkin!
Periaate on, että periaatetta ei ole! huusi mies ruuhkabussissa eilen.
Tämän jälkeen se heitti kengän päänsä päälle. että sillälailla.

Jotain jo laulettukin! Ei iskeny angina tällä kertaa. Ainakaan vielä.
Hellride - kipale on tähän asti ollu vähän orpolainen mutta nyt sekin tuntuu ihan kokonaiselta piisiltä. Toivottavasti muutkin puolikuolleet laulut heräävät henkiin kun tarpeeksi huutaa.
Se on perhana monimuotoista tuo suhde ihmisen ja sävellysteoksen välillä. Ikinä ei oikein ole täysin sinut. Muotonsa löytäneet ja tutuksi tulleet kappaleet aiheuttavat ehkä enemmän suorituspaineita kuin uudet tuttavat. Vägistinen filosofia jonka näsäviisas norppa liittää tosielämään samantien.
Lisää kuvia studiosta olisi tarkoitus laittaa tänne, mutta joka kertaa unohtuu kuvata kun ollaan työn touhussa. Eihän sinne olla poseeraamaan mentykkään. Vaikka jonkin sortin pullistelua ja egon paisutusta tämä koko lapsellinen puuha taitaakin olla.
T: Päivääkään tehny rehellistä työtä -band.

Planet of Styrox!
Nottei sessiomme vaikuttaisi aivan pelkältä kala-reissulta ja häähumula, niin kerrottakoon että luomisen vimmassa äänitettiin lisää tunnelmapaloja elektroakustisella duolla Jussi vs. Ossian. Eli tuttuun tapaan Jussi tilutti ja meikä demppasi. Nauhalle tarttui seuraavanlaiset ahvenet:
Zachshouse
- tämä juontaa juurensa jo ammoiseen vuoteen 98, Sodankylän varuskunnan tyhjälle tuvalle kiitokset hienosta kaiusta. Ehtaa kolmen pennin tsykedeliaa. Aikoinaan demotettu niin onnistuneesti että saas nähä pärjääkö originaalille.
Big River (part 2)
- Vägistinen luenta Springsteenin hengessä keikkajyrästämme. Itseasiassa tämän kuuluisi olla part1 sillä tällaisena Big River löysi muotonsa ensimmäistä kertaa. Pojat teki sitten kahvi päissään niin hyvän rokki-riffin, että tämä sutastiin maton alle. Only to be risen again...
Never Look Away
- Sinänsä tuore potilas, että nauhalle päätyneessä versiossa Jussi soittaa ensimmäistä kertaa kyseisen piisin. Mulla oli noin kolme minuuttia aikaa vilauttaa ideaa Johnny Thousand-Fingazille, ennenkuin heittäydyttiin intuitiivisesti nauhoitukseen.
Death
- Tämä kepeä REM henkinen utu-ralli tehtiin vanhalla kunnon kirves otsalla meiningillä. Eli sovittiin soinnut säkeistöön ja kertosäkeeseen juuri ennen nauhoitusta. Sellaisia ne ovat ne niinkutsutut "minuuttipiisit", joihin lukeutuu Zachariuksen historiassa mm. I used to Travel ja Radioactive. Joskus onnistuu, toivottavasti nyttenkin...

Saa nähdä päätyykö noista mikään julkaisuun, kaikkemme tehdään jotta saadaan ne valmiiksi.
Huomenna lisää akustista kehiin niin saadaan hieman selestiaanista huminaakin mukaan.
With land in your hand you'll be happy on earth
Then invest in the Church for your heaven.
Tämä teille hyväksi yöksi.
Ossian

Happy Mondays!
Se on sitten kitaroinnin heikoin lenkki (=Ossian) saanut räpellyksensä nauhalle. Sen verran koville otti tulkinnan maksimointi, että Levarin kustantama öky-loma järvi-Suomessa näyttää olevan paikallaan. Pepsikin puisteli päätä tarkkaamossa niin tiuhaan, että sillä on nyt niska-tuki. Seuraava päivä sisältää Jussi "shadows" Sivosen viimeistelyjä, ennenku ruvetaan porukassa hoilaamaan ja maustamaan harmoonia. Arskakin soi audienssin studioomme. Kehot öljyttiin ja saatiinpa suudella sen sormusta. Keisari oli siis ilmeisen tyytyväinen tarkkaamon antiikki-sohvaan.
Palathaan astialle, kun on tammukat paistettu.

Oh happy family, rocknroll is here at last!

Jo vain!For your eyes only wanksta's, seuraavanlaisia rykäisyjä on nyt sitten kovalevyllä:
Radioactive
Cocaine Jesus
Deep in the Well
Winterfreeze
Walking on a fire
Riot Blues
Image of love (balttiarallaa 15 minutes . yeeeaaah)
Twilight is the Place
If we had some time
Elias
Hellride
Hangman of this Century
Brother Shotgun
Well & the Water
In the Landscape
Little Berlin

Jussi & Ossian matkalla äänityksiin. Myyjätärkin tirskuu rokki-kukkojen edessä. Yeah!

Second Blood! Pepsi saikuinsaikin kitarakamoista rohinat poies ja Arskan Voksikin laulaa kuin munkki neitseen kyljessä. Shadows ja Llibanon on tykittäny saksalaisella kurilla volumea kovalevylle jo 12 piisiä. Tauoilla on syöty lihapullia, tosin Södö syö vaan Arjalanpiirakkaa. Naisten määrä studiolla on ollut huumaava ja onkin ollut vaikea keskittyä soittoon tissien tsiigailusta. Rakkauden jättiläinen, webmasterimme Jens Bronson kuunteli tuotoksiamme ja totesi uuden Zachariuksen olevan silkkaa Helmettiä. Heikkoa Page Hamiltonia!

Until you call on the dark, honey...
Kuten oikeassa laidassa olevista linkeistä voi tarkkasieluinen silmäillä, löytyy Forumin lisäksi myös Guestbook - A.A eli Apathic Anonymous. Siellä saa tuskailla tunnelmiaan ilman ranteita rassaavaa kirjautumis-vimmaa.
Kuten kuvasta näkee. Idiots from Hell ovat oikein kiireisiä. Zombie from Lapland!

Terks.

Enpä tiedä kuinka tarpeellista tällainen on, vaan kun kaikki isot pojatkin niin miksen sitten minäkin... Tällaisella kattauksella on tarkoitus levyä äänittää.

Rumpusoundit on viilattu kohdalleen ja nyt on kitaroiden vuoro. Tänään on vakaa päämäärä vetää ensimmäiset pohjat narulle. Illan/yön aikana varmaan lisää tyhmien poikien seikkailuja.